Tämä kuulostaa itsestään selvältä, silti sitä käsitellään Suomessa kuin epämiellyttävää sivulausetta. Kun uusi peliyhtiö tulee Suomeen, sen kasvu on riippuvainen uudelleenjaosta.

Rahapelimarkkina on jo täällä. Ollut jo pitkään. Suomi on korkean pelaamisasteen maa ja pelaajat tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat ja mitä eivät.

Siksi kasvu tarkoittaa käytännössä yhtä asiaa. Joku menettää osuutta, jotta toinen kasvaa. Yksi joku on Veikkaus. Ei siksi, että Veikkaus olisi pieni tai heikko. Vaan siksi, että brändi on kuluttajien silmissä tuttua tapettia ja tarjonta tuntuu vanhalta.

Suurelle massalle tuntemattomat brändit tulevat uudelle markkinalle kapsäkit täynnä mediarahaa. Seuraavaksi moni käyttää heti pyörät ojassa. Valloillaan on uskomus, että markkinaosuuksia jaetaan jämptisti markkinointibudjetin koon perusteella. Luullaan, että kantavampi ääni voittaa ja mikä pahinta, että brändin tunnettuus muuttuu markkinaosuudeksi. Tuskin niin käy tässäkään palvelukategoriassa.

Tunnettuus ja preferenssi ei ole sama asia — se on tapahtumajärjestys. Jos ja kun kasvu halutaan kilpailijoilta, preferenssi ratkaisee. Preferenssin eteen tulee tehdä perustyö ja valmistautua pitkään peliin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kilpailet kilpailijoitasi vastaan, sinun täytyy erottua ja tehdä brändinrakentaminen paremmin kuin he. Selkeämmin, johdonmukaisemmin, merkityksellisemmin. Tuskin onnistut tässä jos haksahdat siihen, että tekoäly toisi sinulle valmiin brändistrategian ihasteltavaksi. Sortumalla tähän tuhlaat rahaa ja monistat vain keskinkertaista latteutta.

Kun lähtöbonukset asiakashankintaan ovat kielletty, yksi helpoimmista ja laiskimmista kasvun keinoista on poistettu pelikirjasta kokonaan. Hyvä niin. Pelaaja vaihtaa toimittajaa vasta, kun syy on emotionaalinen.

Yhtiö, joka tekee kotiläksynsä paremmin kuin kilpailijansa, ymmärtää suomalaista mielenlaatua, osaa olla läsnä ilman meteliä ja rakentaa suhdetta eikä vain transaktiota, kasvaa todennäköisemmin kuin se, joka yrittää vallata markkinaa aggressivisesti tunnettuuden kasvattaminen mielessä.

Markkinointi on vähemmän volyymia, enemmän laadullista valikointia ja merkityksellisyyden luomista. Kun moni epäonnistuu tässä, niin juuri siksi osa onnistuu. Oma tekeminen on suhteessa toisen tekemiseen.

Markkina kasvaa hetkeksi, mutta lopulta kasvu ei tule markkinasta. Se tulee kilpailijoilta. Ja vain niille, jotka uskaltavat pelata eri peliä kuin maailmalla on totuttu.

Heräsikö ajatuksia? Ota yhteyttä →